Viisi kysymystä Sofie Dunertille
Sofie Dunert on tuotekehitysinsinööri, joka työskentelee kehitettävien autojen parissa tuotekehitysosastolla. Hän myös omistaa Kiwin, joka on Polestarin toimistokoira ja epävirallinen hyvän hengen ylläpitäjä.
Minkälaista työsi on todellisuudessa verrattuna siihen, mitä ihmiset olettavat sen olevan?
Kun minulta kysytään, mitä oikeastaan teen työkseni, minun on vaikeaa vastata lyhyesti, koska teen niin paljon erilaisia asioita! Tämä on hyvin yleistä Polestarilla ja yksi syy siihen, miksi meillä ei ole työnimikkeitä. Lyhyenä versiona kerrottakoon kuitenkin, että olen tuotekehitysinsinööri. Käytännössä varmistan, että kehitettävät autot ja koko tuotekehitysosasto ovat hyvässä kunnossa, sillä hoidan myös paljon hallinnollisia tehtäviä. Työni sisältää paljon suunnittelua, tiedottamista ja vastausten etsimistä ihmisten kysymyksiin. Lisäksi yksi tärkeä tehtäväni on tietysti levittää positiivista energiaa, sillä otan Kiwi-koirani mukaan töihin joka päivä!
Kerro hieman siitä, minkälaiset trendit muovaavat työskentelykenttääsi tällä hetkellä.
En tiedä, voiko sitä sanoa trendiksi, mutta olemme vihdoin saaneet käsiimme valmiita Polestar-autoja! Meillä on nyt Polestar 1:n mallikappaleita, ja pian meille tulee myös pari Polestar 2:ta. Moni on pyytänyt päästä testiajolle, mutta meillä ei ole ollut yhtään autoa – ennen kuin nyt. Yleistrendi on mielestäni se, että yhä useampi valitsee sähköauton. Minulla itselläni on ollut sähköauto nyt muutaman vuoden, ja sen ajaminen on hyvin erilaista kuin ”tavallisen” auton, positiivisessa mielessä siis. En juurikaan enää pidä fossiilisilla polttoaineilla toimivilla autoilla ajamisesta, koska ne pitää tankata, mikä tuntuu vanhanaikaiselta.
Mikä on suosikkikeksintösi (sähköä lukuun ottamatta)?
Olen käytännön ihmisiä ja vähän kontrollifriikki, joten sanoisin, että matkapuhelin. Sen ei edes tarvitse olla älypuhelin! Ihmisten tavoittaminen paikasta riippumatta on mahtava juttu sekä turvallisuuden että tehokkuuden näkökulmasta.
Mikä saa sinut toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen?
On vaikeaa sivuuttaa se, mitä maailmassa tapahtuu juuri nyt koronapandemian levitessä. Joskus tällaiset dramaattiset tapahtumat kuitenkin saavat ihmiset pysähtymään, miettimään ja ymmärtämään sen, kuinka riippuvaisia olemmekaan toisistamme. Ja sen, ettei vain muutaman ihmisen tekemä muutos riitä. Meidän kaikkien on yhdistettävä voimamme. Mietin ilmastokeskustelua ja sitä, kuinka ihmiset kokevat yksilöllisellä tasolla vaikuttamisen edelleen vaikeaksi. Omalla tavallaan kohtaamamme kriisi on osoittanut sen, että me todella pystymme muuttamaan toimintatapojamme ja tekemään yhteistyötä. Tämä antaa toivoa.
Millaisia tapahtumia tai muutoksia työskentelykentälläsi on ollut viimeisten 10 vuoden aikana?
Uusi teknologia on helpottanut työni kaikkia osa-alueita ja erityisesti hallinnollista osuutta. Kun aloitin Volvolla työskentelyn, siellä oli juuri lopetettu puhelinluettelon käyttö. Ennen oli soitettava kymmenelle eri ihmiselle ja toivottava, että yksi heistä oli tavoittelemasi henkilö. Nyt nopea haku internetistä riittää, ja halutut yhteystiedot löytyvät heti. Työni on aina edellyttänyt laajaa sosiaalista verkostoa, joten ymmärrät varmasti, miten paljon tämä on vaikuttanut työhöni. Aloittaessani minulla ei ollut kannettavaa tietokonetta, joten kaikki piti kirjoittaa ensin käsin ja sitten uudelleen tietokoneella sähköpostia kirjoittaessani. Minulla on kuitenkin edelleen kynä ja paperia mukana jokaisessa tapaamisessa, koska ruudun tuijottaminen toisen puhuessa tuntuu tylyltä.
