Hyvät ja huonot puolet: Mitä COP28:ssa todella tapahtui

Tervehdys Persianlahdelta. Ilmastoon ja kestävään kehitykseen keskittyvänä toimittajana olen viettänyt viimeiset kymmenen päivää Dubaissa (alueen suurimmassa ja suosituimmassa kaupungissa) COP28-kokouksessa. Vaikka olen toista kertaa mukana tässä globaalissa tapahtumassa, kokemus voi silti olla varsin vaativa.

Kun hengähdin hetken aikaa vuoristossa oltuani päivien ajan ihmisen rakentaman kaupungin ympäröimänä, törmäsin muutamiin bed and breakfast -hotellin vieraista. He olivat myös tulleet COP:sta ja kertoivat työskentelevänsä öljyteollisuudessa - puolet vieraista työskenteli kahdelle alueen suurimmista öljy-yhtiöistä.

Tämä ilmastoaktivistien ja öljy-yhtiöiden työntekijöiden tapaaminen takan ympärillä hengähdystauon saamiseksi jatkuvista työpaineista on hyvä kuvaus tästä COP-kokouksesta laajemminkin. Pöydän ympärillä on paljon tuttuja - ja vähemmän tuttuja - kasvoja.  Tapahtumaa kohtaan esitetyistä syytöksistä huolimatta COP on tärkeä, koska se on ainoa huippukokous, joka kokoaa yhteen kaikki tärkeimmät toimijat: valtioiden ja YK:n edustajat, lehdistön ja kansalaisyhteiskunnan edustajat käsittelemään ilmastonmuutosta ja sen seurauksia. Kaikkien yhteinen tavoite on saavuttaa nettonollapäästöt vuoteen 2030 mennessä, jotta planeetta ei lämpenisi yli 1,5 astetta ja meillä olisi elinkelpoinen tulevaisuus. Tämänvuotinen ilmastokokous on erityisen tärkeä, sillä se sijoittuu ajallisesti vuoden 2015 COP-kokouksessa hyväksytyn Pariisin ilmastosopimuksen ja 1,5 asteen tavoitteen määräajan eli vuoden 2030 puoliväliin.

Nopein ja tehokkain tapa tehdä tämä on luopua fossiilisista polttoaineista asteittain. Mutta tässä kohtaa asiat muuttuvat hankaliksi. 

Tänä vuonna ennen konferenssin alkua tutkimusraporteissa todettiin, että COP28-kokousta johtavia korkean tason osallistujia on syytetty siitä, että he ovat käyttäneet tapaamisia maailman johtajien kanssa tilaisuutena lisätä öljy- ja kaasualan liiketoimintaa. Muita tämän mittakaavan konferenssin varjopuolia ovat energia ja resurssit, jotka kuluvat kahden viikon egoistiseen politikointiin ja kankeisiin hierarkioihin, ja tietysti tuhansien tänne matkustavien hiilidioksidipäästöt. Nämä olivat siis kaksi viikkoa kestäneen konferenssin taustalla olevat kiistanalaiset asiat. 

Liikennepäivä

Katsotaan, mitä COP:issa tapahtuu näiden kahden viikon aikana: ensimmäisten parin päivän aikana pidetään maailman johtajien huippukokous. Johtajien puheiden jälkeen neuvottelut siirtyvät suljettujen ovien taakse. 

Sitten ovat vuorossa teemapäivät. Jokainen päivä keskittyy eri ilmastoviestiin: rahoitus/kauppa/sukupuolten välinen tasa-arvo, energia/oikeudenmukainen siirtymä/alkuperäiskansat, luonto/maankäyttö/meret... ja niin edelleen. Nämä päivät määrittävät, mitkä poliittiset sidosryhmät tulevat paikalle edustamaan maataan. Neuvottelut poliittisten sidosryhmien kanssa kestävät pisimpään, minkä vuoksi niille on varattu yli viikko aikaa.

COP28:n seitsemäntenä päivänä teemapäivässä keskityttiin monitasoiseen toimintaan, kaupungistumiseen ja liikenteeseen. Tämä oli erittäin sopiva päivä pidettäväksi juuri keskellä konferenssia, sillä kaikki keskustelut tapahtumassa ja sen ympäristössä pyörivät kaupunkisuunnittelun, infrastruktuurin, liikenteen ja Dubain kaupungissa liikkumisen ympärillä. Julkista liikennettä on tällä alueella rajoitetusti; heti kokee, kuinka suuri autokulttuuri täällä on ja kuinka kaupunki on rakennettu autoja varten jalankulkijoiden sijaan. Keskusteluissa puhuttiin siitä, kuinka kauan kesti päästä illalliselle Dubain keskustan alueelle, vaikka siellä on kuusikaistaisia moottoriteitä (oma 40 kilometrin ajomatkani kesti kaksi tuntia). 

Ruotsin paviljongissa liikennepäivä alkoi globaalin autoteollisuuden tilannetta käsittelevällä paneelilla, johon osallistuivat Polestar, Kearney, European Climate Foundation ja Climate Group. Autoteollisuudella on keskeinen rooli siinä, että ilmaston lämpenemisen 1,5 asteen raja-arvossa pysytään. Newyorkilaisena, jolla ei ole ollut autoa yli vuosikymmeneen, saan muistutuksen siitä, että autoteollisuudella on valtava merkitys nettonollapäästöjen saavuttamisessa, erityisesti tällaisilla alueilla.

Nykyisellä tahdilla emme ole lähelläkään tavoitetta. Siksi Polestar laati yhteistyössä Rivianin ja Kearneyn kanssa tiekartan, jonka avulla pääsemme takaisin oikeille raiteille, sen nimi on Pathway Report.Raportissa todetaan, että henkilöautoteollisuus, joka tällä hetkellä aiheuttaa 15 prosenttia päästöistä maailmanlaajuisesti, on käyttänyt hiilibudjettinsa loppuun jo vuonna 2035 ja ylittää sen 75 prosentilla vuonna 2050.

Raportissa yksilöidään kolme keinoa, joita autoteollisuuden on käytettävä 1,5 asteen rajan noudattamiseksi:1. Fossiilisia polttoaineita käyttävät autot on korvattava sähköautoilla vuoteen 2032 mennessä.2. Pelkästään uusiutuvaa energiaa sähköverkoissa vuoteen 2033 mennessä.3. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen toimitusketjussa 81 prosentilla vuoteen 2032 mennessä.

Paneeli alkoi virtuaalisesti Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren puheenvuorolla, jossa hän kertoi, että viime vuonna sähköautojen osuus kaikesta henkilöautomyynnistä oli 20 prosenttia, mikä on kriittinen käännekohta ennen laajamittaista käyttöönottoa. 

Paneelin aikana yksi asia jäi erityisesti mieleeni. Euroopan ilmastosäätiön pääjohtaja Mónica Araya esitti, että autoteollisuuden ei tarvitse odottaa hiilidioksidipäästöjen täydellistä poistamista toimitusketjusta tehdäkseen radikaaleja muutoksia. Hän väittää, että lukuisista monimutkaisista seikoista huolimatta ala voi edetä nopeammin olemalla kunnianhimoinen uusiutuvaa energiaa koskevissa strategioissaan - ja hän on jo nähnyt tätä halukkuutta sellaisissa maissa, kuten Brasiliassa ja Indonesiassa, jotka ovat jo valmiita laajamittaiseen käyttöönottoon.

Uusi alku?

COP:n toisella viikolla käydään myös suljettujen ovien takana neuvotteluja, kun YK:n järjestöt, valtiot ja alueet jakavat tärkeimpiä prioriteettejaan koskevia viestejä, ilmastositoumuksiaan ja ilmoituksiaan. Täällä käydään joitakin kriittisiä neuvotteluja. 

Tämä on ainoa kerta vuodessa, jolloin maailman johtajat voivat neuvotella ilmastorahoituksesta. Ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät maat - Sudan, Afganistan, Pakistan, Kongo jne. - ovat riippuvaisia näistä neuvotteluista, jotta rikkaammilta mailta saataisiin ratkaisevan tärkeää rahoitusta. Tästä käytetään nimitystä Loss and Damage: kun rikkaat, paljon saastuttavat maat maksavat vihdoin sen, mitä ne ovat velkaa kehitysmaille, jotka eivät ole osallistuneet hiilidioksidipäästöihin juuri lainkaan mutta jotka kuitenkin kärsivät eniten ilmastokatastrofeista.

Tämän vuoden rahastosta sovittiin ensimmäistä kertaa COP28:n ensimmäisenä päivänä, mikä on kehitysmaiden osalta kovalla työllä saavutettu voitto. Tähän mennessä vahinkorahastoon on luvattu 700 miljoonaa dollaria. Se kuulostaa paljolta, mutta se on itse asiassa vain noin 0,2 prosenttia niistä peruuttamattomista taloudellisista ja muista menetyksistä, joista kehitysmaat joutuvat tällä hetkellä kärsimään.Niin masentavaa kuin tämä onkin, se osoittaa, miten tärkeä tämä kokous on, sillä ilmastonmuutokselle alttiiden maiden asukkaat elävät tämän kriisin kanssa joka päivä. On myös melko harvinaista, että oppositioryhmät, kuten aktivistit, alkuperäiskansojen valtuuskunnat ja tiedotusvälineet, pääsevät kasvokkain samaan huoneeseen maailman johtajien kanssa.

Kokouksen kenties merkittävin tulos paljastui kuitenkin viimeisenä päivänä, kun nämä kaksi sanaa, "fossiiliset polttoaineet", vihdoin esiintyivät COP28:n viimeisessä sopimuksessa. Tekstissä kehotetaan "siirtymään pois fossiilisista polttoaineista energiajärjestelmissä oikeudenmukaisella, järjestelmällisellä ja tasapuolisella tavalla". Tekstistä sopivat 200 valtion edustajat, ja sitä kutsutaan nyt "Yhdistyneiden arabiemiirikuntien konsensukseksi". Saarivaltiot, jotka menettävät vuosittain yhä enemmän maata merenpinnan nousun vuoksi, sanoivat, että teksti on parannus, mutta se sisältää lukuisia porsaanreikiä. Tutkijoiden mielestä teksti ei mene tarpeeksi pitkälle, ja köyhemmät maat ovat turhautuneita siitä, että tekstiin ei sisälly konkreettista suunnitelmaa ilmastonmuutokseen sopeutumista varten. Vaikka tiettyjen varaumien sisällyttäminen ja sopimuksen sitomaton luonne ovatkin herättäneet kritiikkiä, siinä on vihdoin käytetty selkeää kieltä ja kehotettu toimimaan hiilestä, öljystä ja kaasusta luopumiseksi - ensimmäistä kertaa historiassa.

Globaali näyttämö voi olla hirvittävän hidas, mutta täällä ollessani saan myös muistutuksen yhteisöjen rakentamisen tärkeydestä - monet yhteenliittymät syvenevät ja lujittuvat päivä päivältä. Yhteisöjen rakentaminen tuottaa myös paljon iloa ja merkitystä ja korostaa sitä, miksi tämä työ on ratkaisevan tärkeää. Tämä on kollektiivinen, voimakas ja historiallinen ruohonjuuritason liike, emmekä anna öljy-yhtiöiden ja ulkopuolisten etujen määrätä lopputulosta. 

Tietoja Sophiasta

Sophia Li on palkittu toimittaja, ilmastoaktivisti ja YK:n Human Rights Champion.  Hän on prinssi Williamin Earthshot-palkinnon globaali kirjeenvaihtaja ja Meta-podcastin Climate Talksin vetäjä. Hän on neljännesvuosittain ilmestyvän painetun Family Style -lehden Impact Editor. Sofian journalistisia raportteja on julkaistu CNN:ssä ja YK:ssa, ja hänen tekstejään on julkaistu myös Voguessa, New York Magazinessa, Washington Postissa ja Atmoksessa. Sophia on STEWARD-järjestön toinen perustaja ja hän toimii Maailman talousfoorumin Web3 Sustainability Coalitionin toisena puheenjohtajana.

Tämän artikkelin on tilannut Polestar Automotive AB (Polestar). Artikkeli sisältää kirjoittajan tuottamaa sisältöä. Näkemykset, mielipiteet, havainnot ja johtopäätökset tai suositukset ovat yksinomaan kirjoittajan omia. Ne eivät välttämättä vastaa Polestarin näkemyksiä. Polestar ei ota vastuuta artikkelin sisältämien tietojen virheistä tai puutteista tai niiden oikeellisuudesta.